Tuijotetaa tällä kertaa omaa napaa.

Mulla oli tänään sosiaali- ja terveysalan pääsykokeet. Kokeet kesti viisi tuntia sisältäen psykologin testit ja haastattelun sekä ryhmäkeskustelun.

Palikkatestit meni kaiketi ihan hyvin, mitä nyt kolmen tunnin yöunilla voi kuvitella, mutta toisaalta en vedä stressiä unen puutteesta, olen nimittäin aikaisemminkin nuo testit läpäissyt ilman unta ollenkaan (hakiessani koulunkäyntiavustajakoulutukseen muutama vuosi sitten, saavuin testeihin suoraan yövuorosta ja ajoin halki suomen tällä kaamealla univajeella, tein testit ja ajoin vielä kotiinkin - ja sain opiskelupaikan).

Psykologina oli hurmaava nuori mies, joka kylläkin kommentoi minä -aiheista esseetäni ensimmäiseen hengenvetoon sanoen että kappalejako oli yllättävä veto, kuulemma harvinaista. Mitä helkkaria? Mää en osaa kirjoittaa pötköön tekstiä vaan mun on pakko jäsennellä, onko tämä oikeasti muka erikoista? :D

Psykologi kyseli myös asunko yksin vai vanhempien luona, miksi olisin hyvä lähihoitaja jne. Takertuipa sitten siihen, kun sanoin haluavani tehdä kehitysvammaisten parissa työtä. Tenttasi oikein kunnolla, että miksi. Tuli sellainen olo, että se yrittää tsekata oonko mää joku perverssi vai vilpittömästi lähihoitaja-ainesta kehitysvammatyöhön.. Selvisi kyllä syykin tähän, herra oli itse erikoistunut kehitysvammaisten psykologiaan ehheh. :D

Ryhmäkeskusteluun meitä osallistui 7 ihmistä. Aiheena soveltuvuustestit ja millainen on hyvä lähihoitaja. Oli aika tönkköä keskustelua, osa ei osallistunut keskusteluun ollenkaan tai vain myötäili ja lopunpäiten keskustelussa oli monta hijaista vaivautunutta hetkeä ja erään miekkosen johtaessa keskustelua, mielipiteitään esitti vain muutama ihminen. Onneksi minäkin sentään sain suuni auki ja asioita kommentoitua!

Kaiken kaikkiaan kokeet menivät hyvin ja loppupäivä on mennyt hyvässä seurassa kahvitellen ja porinoiden.

Mun elämässä on oikeasti kaikki asiat oikein hyvin tällä hetkellä, mä olen onnellinen eikä ole mistään mitään valittamista.

Mulla on läheisinä loistavia ihmisiä, mulla on elämässä erittäin tärkeäksi muodostunut mieshenkilö (...), mulla on selkeät tulevaisuuden suunnitelmat, taloudellisesti menee tarpeeksi hyvin ja kesä on tulossa eikä siksi työttömyyskään jaksa masentaa. :)

Lisäksi uutta puhtia elämään antaa sekin, että reilun viikon päästä pikkuveljestäni tulee täysi-ikäinen ja olen hänen varalleen suunnitelemassa yllätyspipaloita, joka on ainakin vielä tässä vaiheessa oikein mielekästä puuhaa.

Näin ollen tämä yksi täällä hymyilee ja toivottelee mullekin oikein makoisaa kesän odottelua.