Eipäs ole hetkeen tullut taas kirjoiteltua mitään, jotenka jos nyt olisi aika kertoilla taas jotain.

Kävin muutama viikko sitten serkkutyttöni kanssa roadtripillä. Meillä oli vain suunta kohti etelää ja tarkempaa suunnitelmaa ei ollut. Mukana pari patjaa, että jos ei muuta majoitusta keksitä nin nukutaan autossa. Niinhän me ensimmäinen yö sitten Saarijärvellä eräällä p-paikalla autossa nukuttiinkin ja se kokemus oli.. no sanotaanko jännä. Serkkuani jänskätti sen verran, että valvotti minuakin sitten käytännössä koko yön :D

Seuraava yö meni Jyväskylässä kummitätini luona Jyväskylässä ja viimeinen yö Tampereelta vuokraamassamme mökissä, jonka jälkeen uuvuttava kotimatka kohti Oulua alkoi jotta ehdin ammattikorkean pääsykokeisiin näyttämään osaamiseni.

Oli todella piristävä tollainen reissu, ilman suunnitelmaa ja ilman kiirettä. Vastaavanlainen reissu olis tarkoitus tehdä pikkuveljeni ja tämän parhaan kaverin kanssa Juhannuksen jälkeen kohti pohjoista. Sitä odotellessa :--)

Kulunut viikko on puolestaan ollut lähinnä kotona omissa oloissa oleskelua. Unirytmini on sekaisin ja mitään ei saa aikaiseksi. Harmittaa itseäkin, kun ei ole oikeastaan tehnyt mitään, joten ajattelin tehdä asialle nyt jotain.

Mua masentaa ihan sikana, kun mä en tiiä syksystä ollenkaan. Ammattikorkean valinnat ilmoitetaan ensi kuussa ja jos en koulupaikkaa saa (oon amiksen sosiaalialalle varasijalla 38, että ehheh) niin apua mä olen hukassa. En jaksa olla enää kotona, haluan töihin tai kouluun mutta kun mihinkään ei pääse niin alkaa käydä epätoivoiseksi. Pakko löytää joku ratkaisu tähän kaikkeen. Juuri tämä asia osana sekavahkoa elämäntilannettani on luultavasti saanut mut jäämään kotiin. Ja nyt tajusin, että jos muutosta ei tapahdu, ei tästä kesästäkään jää käteen läheskään yhtä paljon kuin kesistä aiemmin. Herranjumala mä oon ensimmäisen kesän työttömänä useaan vuoteen, joten nyt mulla olis aikaa toteuttaa kesäunelmia niin paljon kuin rahatilanne sallii.

Kaiken kaikkiaan mä oon tullu siihen lopputulokseen, että kaikella on tarkoituksensa. Mä oon aina uskonut kohtaloon, mutta vasta nyt mä koen pystyvän toteuttaan tätä aatetta omassa elämässäni. Asiat on tarkoitettu menevän näin ja vaikken uskossa olekaan, uskon että joku korkeampi taho ohjaa mun elämää ja luotan siihen, että kaikki järjestyy aikanaan. Saas nähdä. :)